torstai 18. joulukuuta 2014

Yksi lyönti, toinenkin, kolme sanaa, ei mulla muuta

Miten vihasta oppii päästämään irti? Miten vihasta, joka kohdistuu tavaroiden heittelyyn ja seinien lyömiseen oppii päästämään irti? Olen täynnä vihaa, tiuskin, ärsytän, olen kamala ihminen. Olen surkea. 

Ihan kuin joku välillä kuristaisi minua. Sattuu. Ahdistaa. En saa henkeä. 

Olen ja en ole, miksei kaikki voisi loppua? 

Muista ne vähäiset läheiset...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti