Kuolema

Lääkkeiden otto houkuttaa.
Yks kerrallaan mä lasken niitä purkkiin. Ihan vain varmuuden vuoksi..
Oon ihan eksyksissä.
Teen paskasti mun läheisiä kohtaan.
Ehkä mun olis parasta jättäytyä pois, kaikesta.
Jättää sanomatta hei, jättää kysymättä kuulumisia.
Olla ihan hiljaa ja näyttää, että en muka välittäisi.
Vaikka välitän liikaa.
Välitän, että sattuu.
Rakastan,
vihaan.
En tiedä mitä tehdä.

Ehkä voisin antaa vaan virran viedä?
Aallokossa kohti kivikkoa,
kalliota vastaan iskeytyä.
Elämän varrella voi kuolla ja elää,
monta kertaa.

Rivatril ja muuta höpinää

Heippa taas!

On ollut niin sekavaa elämää, että kirjoittaminen on jäänyt.
Mitä mulle kuuluu?
Mulla vaihdettiin taas lääkettä. Käytiin edronax, mirtsapamiini, ketipinor ja fluanxol läpi.
Nyt uutenä lääkkeenä rivatril kaksi kertaa päivässä. Kellään kokemusta? Käytetään epilepsian hoidossa.
Tällä hetkellä lääkkeenä siis menee seronil, rivatril ja mirtsapamiini tarvittaessa illalla.

Mulla on kerrottavaa.
Mä seurustelen.
Mulla on poikaystävä. Se tuntuu niin oudolta sanoa ääneen, tai kirjoittaa.
Olen itse vähän  sitä mieltä, että mun ei kannattaisi tässä tilassa seurustella. Mutta silti,
mä rakastan häntä.
Mitä rakkaus edes oikeasti on?
Heh, hän ei ole lähtenyt viereltäni vielä minnekään. Aika näyttää mihin tämä vie..

Olen yrittänyt jäädä junan alle, olen yrittänyt elää, yrittänyt tehdä muutoksia mutta mikään ei tunnu auttavan..
Ajallaan.
Päivä-osasto jaksokin tuli koettua.

Syön miten sattuu ja lihon, oksentelen, enkä liiku. Kerran tai kaksi kertaa viikossa juon alkoholia reippaasti. Siitä voisin tehdä postauksen kun saan vain inspistä. Alkoholi, baari, miksi? Olisi siitäkin niin paljon kerrottavaa...

Mitä muilla mielessä?