18/9/2017

Nyt taas tuntuu hyvältä suhteessa.
Viikonloppu paransi suhdettamme paljon.
Olemme myös keskustelleet asiasta, hänen mielestään kaikki on hyvin.

Muuten olotila on todella huono. Tämänhetkinen sairasloma on itseasiassa hyvä,
vaikka ensin sitä vastaan taistelin..

Pärjäillään <3

Parisuhteessa

Mä kaipaan läheisyyttä.
Mieheni tuntuu olevan etäinen, kaukana.
Otin asian puheeksi, hän vain tokaisi että ei oo etäinen, kaikki eivät vain jaksa halailla koko ajan.
Tunnen, että hän on etäinen henkisesti, ei niinkään fyysisesti.
Itseasiassa mä yritän halailla siksi kun en tunnu muuten pääsevän hänen lähelleen.

En tiedä johtuuko tämä vain arkisesta elämästä hänen kanssaan vai masennuksesta vai mistä..
Mulla on vain todella vahva tunne, että kaikki hajoaa. Kaikki mitä ollaan saatu aikaiseksi, se katoaa.
Tää tunne on pelottava. Ihan kamalaa ajatella, että mitä jos eroaisimme? Miten siitä jatkaa?
Hänen ystävät katoaisivat minun elämästäni, kaikki mitä tiedän miehestäni, olisi turhaa.
Ei sillä tiedolla enää mitään tekisi. Nyt kyyneleet valuvat jo poskiani pitkin. Tiedän miten hän tykkää, että miten hänet herättää aamuisin, tiedän hänen rutiinejaan, tiedän hänen musamakunsa. Tieto näistä olisi turhaa.

Hänessä on hyviä ja huonoja puolia, niinkuin meissä kaikissa. Rakastan hänen huonojakin puoliaan, mutta tuntuu, että se ei riitä. Hän loukkaa mua, melkeinpä päivittäin. Siitä piirrettä en rakasta.

Mä nään hänestä, että hän ei rakasta mua enää. Hän kuitenkin varmasti välittää, ei hän muuten tässä olisi.
Mua pelottaa tulevaisuus, pelottaa, että hukataanko me aikaa. Mua pelottaa pelottaa pelottaa pelottaa!

Mutta silti, mä haluan uskoa meihin, mä rakastan häntä, ja haluaisin viettää loppuelämäni hänen kanssaan.