Voimat ovat vähissä

Sängystä nouseminen tuntuu vaikealta.
Lähes mahdottomalta.
Lamaannuttavaa.

Takapakkia tulee.
Päivät valuvat hukkaan, en saa elämästä kiinni.
Viiltelystä oli taukoa, mutta mun oli nyt pakko viiltää.

Mummini voi huonosti, pelottaa.
Parisuhde pelottaa.
Mulla ei mene hyvin, sen myönnän.

Poikaystävä taitaa olla kyllästynyt masennukseeni.
En uskalla hänelle kertoa ajatuksiani, en toisaalta osaisi kertoa hänelle mitään.
"Mulla on paha olla"
"Miksi"
"En mä tiedä"
"okei"
..eikä mitään muuta.

Mulla on paha olla.
Mulla on paha olla.
Varjo kuristaa kurkusta, varjo sä puristat, apua, mutta kukaan ei kuule.

Mun on jaksettava.

Rikkinäinen peili

Ehjä peili kerran putosi,
vain pieni halkeama.
Yksi nosti seinälle, mutta pudotti melkein heti ja palanen irtosi.
Toinen tuli paikalle ja näki tuon pienen palasen, nosti sen ja viilsi peiliin naarmun, mutta nosti sen silti seinälle.
Peilin luo tultiin usein, katseltiin hetki mutta puuttuva palanen vaikeutti katsomista.
Eräs kerran löi peiliin, en tiedä miksi, mutta ehkä hän ei pitänyt siitä mitä näki?
Peilistä lähti pieniä palasia, pala kerrallaan ne putosivat maahan.
Murskattiin palaset murusiksi.
Peilistä ei ole enää paljoa jäljellä,
palasia puuttuu, mutta se on silti peili, mutta ehjäksi se ei koskaan tule.

Rankaise nyt

Mä olen sairaslomalla, taas. 

Opiskelut keskeytyivät, taas, mutta pääsen jatkamaan myöhemmin siitä mihin jäin.

Mutta mä edistyin, mä varasin ajan psykoterapeutille. Ehkä mun parantuminen alkaa kunnolla.

Mä oon syvällä tässä.

Mä yritin hypätä ikkunasta, mutta avomieheni tuli paikalle, hän tuli liian ajoissa.

Mä en itke, paitsi silloin kun toinen loukkaa.

Voisinpa muuttaa itseäni, persoonaani. Ehkä mä voin? 

Mä en osaa luoda mielipiteitä ja jos luon,

ne ovat vääriä. Musta tuntuu, että mua syytetään.

Mä oon tehnyt väärin, mua pitää rangaista.

Mun on rankaistava itseäni, satuttamalla, siitä on jäätävä jälki.

Toisaalta en halua jälkiä.

Mun on kuoltava,

revittävä ranteet auki. Se ajatus ei lähde pois.

Mua sattuu ja tuntuu ettei toinen välitä. Tai välittää...mutta mua sattuu kun ihminen jota mä rakastan ei taida rakastaa enää mua. Ehkä hän rakastuu muhun uudelleen, mutta en mä tiedä miten. 

Ja se on vain mun oma vika. Syyllinen.

Mä oon tehny virheitä, ja tuun varmaan jatkossakin tekemään, mutta niinkuin lääkäri sanoo: " ihmiset ovat ihmisiä, he tekevät virheitä ja oppivat niistä". 

Muut ovat pettyneitä muhun. 

"Se on vain laiska". "Se kerää vain huomiota". "Ei se mitään itselleen tee".

Mä olen vihainen.

Mä olen surullinen.

Mä en tunne mitään.

Mutta jotenkin mä silti tunnen kaiken.

Mulla on paha olla.

Masentuneisuus

Kiipeän ja kiipeän.
Mä yritän päästä kiinni elämään,
opiskella,
rakastua,
itsenäistyä
mutta mä en osaa.
Joka kerta kun saan otteen elämästä, se katoaa.
Mä kadotan sen.

Miten pääsen elämässä eteenpäin?

Opiskelut jäävät ehkä kesken,
taas.

Stressiä...

Koulun alku lähestyy.
Mulla piti olla tää kesä aikaa parantua edes vähäsen, kerätä voimia.
Mä keräsin niitä, mutta romahdus tuli.
Oksentelu on kuvioissa ja syömättömyys.
Itsetuhoisuus on lisääntynyt ja itsemurha on käynyt lähellä.

Mä yritän, mä jaksan, mun on jaksettava!!!