Niin paljon asioita, niin paljon tehtävää.
On suoritettava koko ajan,
on tehtävä, on onnistuttava.
Multa vaaditaan koko ajan jotakin, mutta kuka sitä oikein vaatii?
Minä, minä vaadin, ja äiti.
Vanhemmat, sukulaiset, läheiset.
Mutta ehkä minä itsen vaadin itseltäni liikaa.
Mun pitäisi olla laiha, pieni.
Mun pitäis olla urheilullinen, musikaalinen, luova ja innokas tyttö.
Mun pitäis olla hyvä ihminen, rauhallinen, huumorintajuinen,
iloinen, rakastava. Mun pitäisi olla hyvä koulussa. Mutta hei!!!
MÄ EN OLE KOULUSSA! Joten miten siinä voin olla hyvä?
Niin, hankkimalla koulupaikan.
Mun pitäisi loistaa haastattelussa, jotta pääsisin kouluun, mutta mitä sanoisin?
Mun pitäisi olla hyvä ystävä, mun pitäisi olla siivoushullu tai edes sellainen joka pitää kodistaan huolta, että olisi siistiä. Mun pitäis jaksaa tehdä ruokaa ja käydä kaupassa.
Ja mihin tämä vie? Ei mihinkään. MÄ EN JAKSA.
