11/11/2015

Sängystä nouseminen,
yksinkertainen asia.

Olen pettymys, jälleen.

En tee mitään,
laiskimus.
Laiska, itsekäs.

Ei,
sainhan mä jotakin aikaa,
viiltoja.
Verta.

Tunteiden sekamyrskyä

Mikään ei muuttunut, mutta silti kaikki on toisin.

Jokainen päivä,
jokainen sekunti,
jokainen hetki,
kaikki sattuu.

En voi ymmärtää, että miten kaikki on erilaista,
kun mikään ei ole.
Olen sekaisin ajatuksista, sekaisin inhosta,
sekaisin ilosta,
sekaisin kaikesta.
Sekaisin surusta.

Tunteiden sekamyrsky
ja silti
kaikki on vain
mustaa
pimeyttä
surua

eikä mitään muuta.

Aikuistumisen kynnyksellä

18.

Olen kohta aikuinen, siksi sitä voisi kai kutsua.

Oikeastaan, olen kohta täysi-ikäinen, en aikuinen.

Leikin ruoalla,

leikin elämälläni.

Leikin ihollani,

leikin tunteilla.

En ole lopettamassa leikkiä, en pysty siihen.
En osaa sitä.

Olen lapsi. 

Psykalla puhutaan ruoalla leikkimisestä,

ruumiinkieleni on kuulemma kuin anorektikolla. 

Mitä tämä tarkoittaa? 

En ole alipainoinen.

Olen normaalipainoinen.

Lihonut kylläkin.. 

Eihän minun pitänyt elää 18 vuotiaaksi..