Yöni

Valvomista
Unta
Painajaisia
Itkua
Ahdistusta
Pelkoa
Teriä
Lääkkeitä
Raapimista

Aamu.

Tiedolla ei tee mitään jos sitä ei käytä

Tiedän, että olen sairas, mutta muiden mielikuvitus vie voiton.

Sukulaiseni hylkäävät,
olen liian sairas olemaan heidän sukulaisensa.
Minähän saatan vaikka yht äkkiä räjähtää ja tappaa kaikki ympärilläni olevat ihmiset.
Kieltävät sukulaistyttöjäni tapaamasta minua, saatan olla heille vaaraksi.
Sukulaiset eivät ymmärrä.
En minä ole sellainen.
Äidilleni ollaan vihaisia.
Syy on minun.

Olen niin vihainen.
Ja samalla surullinen.

En osaa reagoida tähän tilanteeseen.
Mieleni puolustautuu punaisin viilloin,
kroppani kärsii.

olen vahinko
olen este
olen turha
olen huono
olen hullu
olen sekaisin
olen hylätty

Kaivo

Pienin askelin mä vajoan syvemmälle pimeyteen.
Valoa ei missään,
vettä ympärillä,
tukehduttaa minut vähitellen.
En osaa tehdä mitään oikein,
joten en tee mitään.
Kuinka helppoa onkaan syrjäytyä, jäädä pois kaikesta.
Pelottavaa.
Koska täältä noustaan vai noustaanko milloinkaan?

Päivä päivältä menee huonommin.
Oon sanonut tän ennenkin, että oon loppu. Siitä en ole noussut vaan olen oppinut pärjäämään.
Siihenkin turtui ja sen jälkeen oli yksi askel alemmas.
Aina on askel alemmas, pohjaa ei tule milloinkaan.
Pohjaton kaivo, pimeyttä vaan lisää.