Kaivo

Pienin askelin mä vajoan syvemmälle pimeyteen.
Valoa ei missään,
vettä ympärillä,
tukehduttaa minut vähitellen.
En osaa tehdä mitään oikein,
joten en tee mitään.
Kuinka helppoa onkaan syrjäytyä, jäädä pois kaikesta.
Pelottavaa.
Koska täältä noustaan vai noustaanko milloinkaan?

Päivä päivältä menee huonommin.
Oon sanonut tän ennenkin, että oon loppu. Siitä en ole noussut vaan olen oppinut pärjäämään.
Siihenkin turtui ja sen jälkeen oli yksi askel alemmas.
Aina on askel alemmas, pohjaa ei tule milloinkaan.
Pohjaton kaivo, pimeyttä vaan lisää.