10/6/2019

Paljon on tapahtunut.

Isoäitini nukkui pois viime vuonna ja hautajaisia tuli kolmet käytyä muutamassa kuukaudessa.

Ero ex.miehestäni tapahtui viime vuonna loppukesällä. Hän muutti pois toiselle paikkakunnalle.

Olen iloinen, että olemme pysyneet ystävinä. Hän on käynyt luonani ja minä hänen. Meillä menee paljon paremmin ystävinä ja olen ylpeä siitä, että päätimme erota ystävinä. VIHDOIN! Se oli vaikeaa, mutta siitä pääsi yli. Olin kuitenkin käsitellyt jo tulevaa eroa varmaan puoli vuotta ennen kuin päätimme erota. 

Viime syksynä juhlin paljon, olin sumussa. Uusi suhde, sekin meni pieleen. Mies teki minulle todella epäreilusti, erosimme ja menin huonoon kuntoon. En muista loppuvuodesta oikeastaan mitään. Sumua.

Muutin uuteen asuntoon. Alussa oli vaikeaa, yksin asuminen, nukkuminen, syöminen, kaikki tuntui vaikealta.

Olen yrittänyt päättää elämäni kaksi kertaa tämän vuoden puolella. Ensimmäisellä kerralla riitti kun hiiliä vain joi.

Toisella kerralla olen ollut hetkiä tajuttomana. Sydämeni on meinannut pettää. Jotain eräs hoitaja puhui myös verenpaineestani. Lähtö on ollut lähellä. Silloin säikähdin. Isäni on ollut vihainen asiasta.

Nyt pikku hiljaa terapia on jatkunut. 

Seurustelen ihanan miehen kanssa. Tuntuu, että elämällä on jotain annettavaa. Mutta toisaalta on niin paljon kaikkea mielessä mikä haittaa arkeani. 

Pitkästä aikaa! 6/6/2019

Hei!

Paljon on tapahtunut, mutta viime kirjoituksesta on myös paljon aikaa.

Palailen kirjoittamaan tänne lähipäivinä enemmän. Ehkä viimeistään ensi maanantaina.
Pohdin, että voisin aloittaa kokonaan uuden blogin. Käsinkirjoittaminen tuntuu vaivalloiselta. Olen myös huomannut, että olen saanut annettua muille tietoa ja tukea tämän blogin kautta niin miksen jatkossakin?

Parisuhde josta olen puhunut täällä blogissa paljonkin on kariutunut viime vuonna syksyllä. Olen niin tyytyväinen siihen, että suhde päättyi. Lopulta minä tein sen päätöksen ja olemme hänen kanssaan edelleen ystäviä.
Olen myös uudessa parisuhteessa joka on paljon terveempi ja turvallisempi kuin edelliseni.
Elämässä on tosiaan tapahtunut paljon kaikenlaista, hyvää ja huonoa mutta hei, se on elämää.
Tänä vuonna olin myös sairaalassa pari yötä. Yritin päättää elämäni ja silloin käytiin lähellä. Kuulemma sydämeni on meinannut pettää, mutta täällä vielä ollaan.

Asun nykyään myös yksinäni yhden kissani kanssa.

Palaillaan <3
Onko täällä enää lukijoita? Haluaisin kuulla myös teistäkin! Miten teillä menee? Ja oletteko kiinnostuneita jatkamaan kirjoitusteni lukemista?