Isoäitini nukkui pois viime vuonna ja hautajaisia tuli kolmet käytyä muutamassa kuukaudessa.
Ero ex.miehestäni tapahtui viime vuonna loppukesällä. Hän muutti pois toiselle paikkakunnalle.
Olen iloinen, että olemme pysyneet ystävinä. Hän on käynyt luonani ja minä hänen. Meillä menee paljon paremmin ystävinä ja olen ylpeä siitä, että päätimme erota ystävinä. VIHDOIN! Se oli vaikeaa, mutta siitä pääsi yli. Olin kuitenkin käsitellyt jo tulevaa eroa varmaan puoli vuotta ennen kuin päätimme erota.
Viime syksynä juhlin paljon, olin sumussa. Uusi suhde, sekin meni pieleen. Mies teki minulle todella epäreilusti, erosimme ja menin huonoon kuntoon. En muista loppuvuodesta oikeastaan mitään. Sumua.
Muutin uuteen asuntoon. Alussa oli vaikeaa, yksin asuminen, nukkuminen, syöminen, kaikki tuntui vaikealta.
Olen yrittänyt päättää elämäni kaksi kertaa tämän vuoden puolella. Ensimmäisellä kerralla riitti kun hiiliä vain joi.
Toisella kerralla olen ollut hetkiä tajuttomana. Sydämeni on meinannut pettää. Jotain eräs hoitaja puhui myös verenpaineestani. Lähtö on ollut lähellä. Silloin säikähdin. Isäni on ollut vihainen asiasta.
Nyt pikku hiljaa terapia on jatkunut.
Seurustelen ihanan miehen kanssa. Tuntuu, että elämällä on jotain annettavaa. Mutta toisaalta on niin paljon kaikkea mielessä mikä haittaa arkeani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti