keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Miten päivät kuluvat?

Tuntuu pahalta. Kaikki tuntuu niin pahalta.
Hengittäminen tuntuu pahalta.
Oleminen tuntuu pahalta.
Syöminen tuntuu pahalta,
lihominen tuntuu pahalta.
Olen lihonut ja ahdistaa ihan helvetin paljon.
Itkettää.
Miten oon voinu menettää kontollin näin?

Olen koko ajan todella väsynyt, enkä oikein tiedä mitä tänne blogiinkaan kirjoittaisin.
Joka päivä, koko ajan mietin ruokaa ja herkkuja, mitä kaikkea voisinkaan syödä! Mitä suklaakeksejä söisin? Mitä kakkuja kaupasta saisin ja oi että jäätelöä.. mitä kaikkea hyvää voisinkaan syödä! NAM! ..... HYI YÖK! 
Muutaman kerran on käynyt niin, että olen syönyt, ahminut ja oksentanut. Ja kuitenkin olen lihonut. Olen neljänä päivänä käynyt lenkillä, kyllä, väsymys on suuri ja silti olen lenkille lähtenyt, pakko! Lenkkeilystä huolimatta, olen lihonut, turvonnut, paisunut iso pallo. Ahdistavaa. 
 Onneksi koko tämän päivän olen saanut motivaatiota ruokavalion muutokseen. Nyt jäävät sipsit, keksit ja kaikki herkut! Suon itselleni kaakaon makeisena, koska sokerinhimo on kumminkin suuri ja olen heikko. Hehheh... Voi helvetti kun kontrolli on oikeasti mennyt. En hallitse syömisiäni, saatan sortua ahmimaan yht äkkiä. Yhdessä päivässä sain kokonaisen ison muropaketin menemään, siinä sivussa kaikkea muuta..
Pakko muuttua. En halua olla iso.

Lääkitys ei ole mielestäni aiheuttanut minkäänlaisia sivuvaikutuksia.. Päänsärky iskee kylläkin muutama tunti sen jälkeen kun olen lääkkeen ottanut..ehkä vain sattumaa? Näin ainakin luulen.

Näillä mennään päivä kerrallaan.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Seronil ja hyvästien aika

Mitä kuuluu? Miten menee? Kammoksun näitä kysymyksiä. Miksi kysyä kysymyksiä, miksi sanoa asioita, jos ei kuitenkaan tarkoita niitä? Kohteliaasti vain vastataan: "Ihan hyvin menee kiitos, mitä sinulle kuuluu?" Kun minä kysyn ihmiseltä kuulumisia, tarkoitan sitä! Haluan tietää, miten tällä toisella menee, en kysy kuulumisia vain kohteliaisuudesta. Ärysttää tämä tälläinen.. Joo...

Tapasin tuossa yhtenä päivänä lääkärin, joka määräsi seronil- nimistä lääkettä ahdistukseen ja masennukseen. Tänään otin ensimmäisen.
Tosiaan, aloitetaan pienellä määrällä, katsotaan toimiiko ja tuleeko sivuvaikutuksia. Käyttääkö kukaan muu tätä lääkettä ja onko siitä aiheutunut mitään haittaa vai onko lääkkeestä ollut apua?

Lyhyesti: Kerroinkin täällä blogissani uudesta ihmisestä, joka on tullut elämääni. Matiksi taisin häntä kutsua täällä blogin puolella. Haluan vain kertoa teille, että kerroin hänelle, etten halua enää tavata häntä.
Ja olo on helpottunut, hävettää jollakin tavalla myöntää, etten ajattele tätä asiaa ollenkaan.
En todellakaan halua aloittaa parisuhdetta tälläisessä elämäntilanteessa, enkä edes tuntenut häntä kohtaan mitään.

Olen kuullut että hyvästelen kuulemma ihmisiä. Psykologi sen ensin sanoi, minä vain kummastelin. Kuitenkin jälkeenpäin aloin pohtimaan tuota asiaa, miten minä hyvästelen ihmisiä? Miten minä psykologin mukaan valmistaudun kuolemaan? Ymmärsin aika montakin asiaa, jotka tukevat tämän psykologin väitettä, muutaman kerron täällä blogissa.
      - Valokuvat. Olen tässä varmaan kuukauden verran käynyt teettämässä valokuvia. Teetettyjä kuvia on tällä hetkellä noin 150. Ostin valokuvakansion ja olen noita valokuvia laitellut sinne... Löytyy kuvia lapsuudesta, kuvia elämästäni, kuvia ihmisistä ja paikoista.. Miksi tämä kertoo siitä, että minä valmistautuisin kuolemaan? Ensimmäisen kerran kun kävin yli kuukausi sitten kuvia teettämässä läheisessä liikkeessä, ajattelin, että äitini ei tätä sitten tarvitsisi tehdä jos se olisi hänelle liian rankkaa. Eli olen kai alkanut järjestelemään asioitani. Kun lajittelin valokuvia eri ryhmiin, kävin samalla elämääni läpi, hyvästelinkö elämäni?
      - Vaatekaappikin  on tyhjentynyt. Olen jakanut ilmaiseksi vaatteitani pois tutuilleni ja läheisilleni. Osa on suureksi jääneitä, mitä en tarvitsekkaan. Osa kuitenkin on kerran käytettyjä, minulle ihan hyviä, mutta en minä niitä kuitenkaan tarvitse.
      - Pidän huoneeni nykyään todella siistinä, siivoan vähän väliä päivittäin. Entä jos kuolenkin? Huoneeni pitää olla siisti, hahah, ihan kuin sotkuinen huone mitään haittaisi.. Muutamia tavaroitakin olen laittanut laatikkoon, muka kirpputorille vietäväksi..hehheh...

Koska jätän hyvästit? Milloin on hyvästien aika? Kuka sen tietää? 
Kyyneleet voisivat jo loppua, ei kukaan itke tällä tavalla pienistäkin asioista.

Jotenkin tuli töksähteleväinen teksti, anteeksi, ajatukset hyppivät asiasta toiseen, kirjoitin tämän tekstinkin ns. hyppien alun ja lopun kanssa. 

Kiitos lukijat ja kiitos parista sähköpostista. Ette tiedäkkään miltä tuntuu kun huomaan sähköpostin saapuneen tai kommentin tulleen johonkin tekstiin. 
Saa tosiaan laitella sähköpostia osoitteeseen: laulavalilja@hotmail.com. Jos kaipaat juttuseuraa tai haluat kysellä jostain, tai kirjoittaa ihan mistä vaan, tuonne osoitteeseen saa viestiä laitella.. 

Anteeksi ja kiitos.
Pidetäänhän huoli toisistamme? 

torstai 12. helmikuuta 2015

Itsekseni kyselen hiljaa mielessäni

Musiikki soi ja ajatukset harhailee..

Nyt voin sanoa, että tein väärin. Syömisistä olen täällä blogini puolella jonkun verran puhunutkin.. Ahdistaa. Hävettää myöntää, olen saanut kamalia ahmimiskohtauksia muutamaan otteeseen ja olen yrittänyt oksentaa kaiken ulos. Kyllä, olen typerä. Ikinä en ole onnistunut, mutta tänään... Söin normaalia suuremman aamupalan, yleensä en siis syö aamupalaa. Mutta kumminkin, Onnistuin oksentamisessa.. En aio jatkaa tätä. En halua! En halua!! EI !

Olen lihonut, ihan varmasti olen lihonut! En halua lihoa! En halua palata sellaiseksi ylipainoiseksi norsuksi mikä olin joskus yläasteella.. Voi helvetti kuinka olenkaan sekaisin tällä hetkellä.. Ei norsuissakaan mitään vikaa ole. 

Aion vähentää syömisiäni niin ei tarvitsisi oksentaa.. Palauduin mielestäni aika normaaliin ruokavalioon tuossa muutamassa viikossa, nyt on aika muuttua.

En ymmärrä, kuka oikein olen nykyään? 
En minä ole sellainen joka laskee kaloreita, oksentaa tahallisesti, käy lenkillä koska kaloriraja ylittyi satasella tai parilla.. EN MINÄ OLE SELLAINEN! 
Kuka minä olen? 
Onko Lilja poissa? 

Itkettää, kyyneleet valuvat poskiani pitkin, olen väsynyt..
Ensi viikolla lääkärille näillä näkymin on tapaamisaika, lääkitys aloitettaisiin masennukseen..
En tiedä kuinka kauan jaksan tätä enään..

Olen väsynyt. Olen pahoillani. 

Mene pois, mene pois
Huudan etkä kuuntele
Tahdon sinut pois etkä sinä välitä
Haluat mun luovuttavan
Haluat mun antautuvan
Mutta on vielä aikaa
on aikaa järjestää
Jotain on vielä jäljellä
Jotain on vielä kesken
En halua nähdä loppua vielä 
Matka on paras joten nautin siitä
tai niin ainakin uskottelen itselleni ja muille
Kun muilla on hyvä olla niin olen onnistunut edes jossain.

torstai 5. helmikuuta 2015

Kuka olet? Kuka olen? Keitä olemme?

Kuka on Lilja?
Kirjoitin paperille ja pohdin kysymystä. Kyyneleet silmissä kirjoitin alle:
Lilja on ruma.
Lilja on epäonnistunut.
Lilja on läski.
Liljalla ei ole hyvää huumorintajua.
-tässä vaiheessa aloin täristä ja itkeä kunnolla-
Liljasta ei kukaan tykkää.
Liljalla ei ole tulevaisuutta.
Liljan luonne on hirveä.
Liljalla ei ole ketään.
Lilja on valmis kuolemaan.
Lilja yrittää todella paljon onnistua jossakin ja silti epäonnistuu.
    Mutta silti Lilja yrittää pysyä täällä, varmaan muiden kiusaksi.

Aloin puhumaan yksin kotona ääneen, toistin sanoja, toistin noita lauseita monesti.
Puhuin itsestäni kolmannessa persoonassa, tai siis puhuin omalla nimelläni, enkä käyttänyt "salanimeä" Lilja..
Aloin huutamaan, että varmasti naapuritkin kuulivat minut.. hitto. Miksi näin tein? En tiedä.

Lilja on vaikka mitä, silti Lilja ei ole mitään.

Kuka oikein on Lilja?

Tänään kahvia on mennyt yli 10kuppia, kivat.
En ole nukkunut kunnolla pitkään aikaan... Tänään päivällä nukahdin lattialle omaan huoneeni matolle, väsyttää, unirytmi on sekaisin.
Oksettaa. Oksettaakohan minua siksi kun olen juonut kahvia enkä ole syönyt oikein mitään..? Normaalisti juon kahvia ehkä kupillisen joka toinen päivä..

Sattuu, todella paljon.
Ällöttää. Nukuttaa.

Hyvää yötä!