Nyt voin sanoa, että tein väärin. Syömisistä olen täällä blogini puolella jonkun verran puhunutkin.. Ahdistaa. Hävettää myöntää, olen saanut kamalia ahmimiskohtauksia muutamaan otteeseen ja olen yrittänyt oksentaa kaiken ulos. Kyllä, olen typerä. Ikinä en ole onnistunut, mutta tänään... Söin normaalia suuremman aamupalan, yleensä en siis syö aamupalaa. Mutta kumminkin, Onnistuin oksentamisessa.. En aio jatkaa tätä. En halua! En halua!! EI !
En ymmärrä, kuka oikein olen nykyään?
Olen lihonut, ihan varmasti olen lihonut! En halua lihoa! En halua palata sellaiseksi ylipainoiseksi norsuksi mikä olin joskus yläasteella.. Voi helvetti kuinka olenkaan sekaisin tällä hetkellä.. Ei norsuissakaan mitään vikaa ole.
Aion vähentää syömisiäni niin ei tarvitsisi oksentaa.. Palauduin mielestäni aika normaaliin ruokavalioon tuossa muutamassa viikossa, nyt on aika muuttua.
En ymmärrä, kuka oikein olen nykyään?
En minä ole sellainen joka laskee kaloreita, oksentaa tahallisesti, käy lenkillä koska kaloriraja ylittyi satasella tai parilla.. EN MINÄ OLE SELLAINEN!
Kuka minä olen?
Onko Lilja poissa?
Itkettää, kyyneleet valuvat poskiani pitkin, olen väsynyt..
Ensi viikolla lääkärille näillä näkymin on tapaamisaika, lääkitys aloitettaisiin masennukseen..
En tiedä kuinka kauan jaksan tätä enään..
Olen väsynyt. Olen pahoillani.
Mene pois, mene pois
Huudan etkä kuuntele
Tahdon sinut pois etkä sinä välitä
Haluat mun luovuttavan
Haluat mun antautuvan
Mutta on vielä aikaa
on aikaa järjestää
Jotain on vielä jäljellä
Jotain on vielä kesken
En halua nähdä loppua vielä
Matka on paras joten nautin siitä
tai niin ainakin uskottelen itselleni ja muille
Kun muilla on hyvä olla niin olen onnistunut edes jossain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti