Oksenteluputkeni jatkuu... Viime viikolla oli yhden päivän tauko.. Tänään en ole oksentanut, enpä ole syönytkään mitään.
Minä inhotan itseäni.
Yritän pärjätä, kyllä mä pärjään.
Päivä kerrallaan, ei ole kiire..
tiistai 13. lokakuuta 2015
maanantai 5. lokakuuta 2015
5/10/2015
Mulla olisi niin paljon sanoja sisälläni, sanoja kerrottavana,
mutta tuntuu etten enää muista miten kirjoitetaan. Ehkä en enää osaa? Olenko edes koskaan osannut?
Kaksi viikkoa, 14 päivää. Olen oksentanut joka päivä. Miksi?
Psykologille aika on ensi viikolla, yritin saada tälle päivälle aikaa, mutta psykologi on kiireinen.
Hän pyysi viestissä minua soittamaan, mutta kerroin hänelle, että ei tarvitse ja nähdään ensi viikolla.
Rehellisesti, en tiedä olenko täällä silloin..
Eilen istuskelin sillan kaiteella, säikähdin poliisiautoa ja lähdin pois. Heh, hassua. Ainakin olen vielä täällä. Pari viikkoa sitten en uskaltanut edes mennä kaiteen lähelle, saati sitten istumaan sille..
Tällä viikolla olen lähdössä sukulaisen luo melkein koko viikoksi.
Pelottaa miten siellä menee.
Pelkään ahdistusta, pelkään hänen reaktiotaan minuun.
Pelkään lihomista. Pelkään, että vaivun johonkin mistä ei ole paluuta.
Itseasiassa, minä pelkään itseäni.
Mitä minä olen? Olenko vain kuori vailla sisältöä?
En ole utelias siitä mitä huominen tuo tullessaan.
En odota mitään.
Yritän opetella uteliaaksi. Yritän pysyä hereillä, elossa.
Joka päivä hoen itselleni: "yritä jaksaa vielä yksi päivä".
Joku, jokin pitää minut kiinni tässä elämässä, mutta mikä?
Läheiset. Isäni. Äitini.
Isälläni on tällä hetkellä todella vaikeaa, hän hokee minulle kuinka hän ei varmaan olisi täällä enää ilman mua. Ahdistaa. Nyt siis mun on pakko jaksaa.
Mun on pakko jaksaa muiden takia. Ehkä minä pystyn helpottamaan muiden elämää?
Toisaalta jokainen on vastuussa itsestään ja hei, miten tälläinen ihminen pystyisi edes auttamaan muita?
Kuka minä olen?
Olen kadottanut itseni jollekin jota en tunne. Olen kadottanut oikean itseni, kuka lie se onkaan ollut. Miten voisin tappaa itseni, jos olenkin jo oikeasti kuollut? Mitä minä olen? Olenko itsekäs huomiota hakeva ikuinen kakara?
MIKSI mun pitäisi selvitä? Miksi sillä olisi väliä, että olenko täällä vai en?
Ja silti, olen täällä. Edelleen, ehkä muiden kiusaksi?
Ehkä en olekaan täällä?
Mikä on todellista ja mikä ei?
Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa..
mutta tuntuu etten enää muista miten kirjoitetaan. Ehkä en enää osaa? Olenko edes koskaan osannut?
Kaksi viikkoa, 14 päivää. Olen oksentanut joka päivä. Miksi?
Psykologille aika on ensi viikolla, yritin saada tälle päivälle aikaa, mutta psykologi on kiireinen.
Hän pyysi viestissä minua soittamaan, mutta kerroin hänelle, että ei tarvitse ja nähdään ensi viikolla.
Rehellisesti, en tiedä olenko täällä silloin..
Eilen istuskelin sillan kaiteella, säikähdin poliisiautoa ja lähdin pois. Heh, hassua. Ainakin olen vielä täällä. Pari viikkoa sitten en uskaltanut edes mennä kaiteen lähelle, saati sitten istumaan sille..
Tällä viikolla olen lähdössä sukulaisen luo melkein koko viikoksi.
Pelottaa miten siellä menee.
Pelkään ahdistusta, pelkään hänen reaktiotaan minuun.
Pelkään lihomista. Pelkään, että vaivun johonkin mistä ei ole paluuta.
Itseasiassa, minä pelkään itseäni.
Mitä minä olen? Olenko vain kuori vailla sisältöä?
En ole utelias siitä mitä huominen tuo tullessaan.
En odota mitään.
Yritän opetella uteliaaksi. Yritän pysyä hereillä, elossa.
Joka päivä hoen itselleni: "yritä jaksaa vielä yksi päivä".
Joku, jokin pitää minut kiinni tässä elämässä, mutta mikä?
Läheiset. Isäni. Äitini.
Isälläni on tällä hetkellä todella vaikeaa, hän hokee minulle kuinka hän ei varmaan olisi täällä enää ilman mua. Ahdistaa. Nyt siis mun on pakko jaksaa.
Mun on pakko jaksaa muiden takia. Ehkä minä pystyn helpottamaan muiden elämää?
Toisaalta jokainen on vastuussa itsestään ja hei, miten tälläinen ihminen pystyisi edes auttamaan muita?
Kuka minä olen?
Olen kadottanut itseni jollekin jota en tunne. Olen kadottanut oikean itseni, kuka lie se onkaan ollut. Miten voisin tappaa itseni, jos olenkin jo oikeasti kuollut? Mitä minä olen? Olenko itsekäs huomiota hakeva ikuinen kakara?
MIKSI mun pitäisi selvitä? Miksi sillä olisi väliä, että olenko täällä vai en?
Ja silti, olen täällä. Edelleen, ehkä muiden kiusaksi?
Ehkä en olekaan täällä?
Mikä on todellista ja mikä ei?
Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)