Paha ihminen?

Olisinko tehnyt niin? Kävin tänään junan pysäkillä. Istuin siellä hetken kuunnellen musiikkia. Oli pimeää, jollain tavalla rauhallista. Oloni oli..en osaa sanoa millainen se oli tai mitä ajattelin. Mä vaan olin ja itkin. En oikein ole siitäkään varma miksi itkin. Mä vaan itkin ja olin. Akkukin loppui vanhasta musiikkisoittimestani ja en musiikkia pystynyt enään kuuntelemaan. Havahduin jossain vaiheessa junaan ja nousin ylös. En ottanut askeltakaan ja vain katselin junaa joka meni ohi. Seuraavaksi tajusinkin olevani maassa enkä saanut henkeä, en ymmärrä, ahdistiko minua niin paljon? Makasin siellä vaan, en edes ajatellut tulisiko ketään ihmisiä sinne, onneksi ei. Täällä päin ei junat enään niin myöhään pysähdykkään siinä pysäkillä. Jälleen kerran havahduin puhelimeni värinään, onneksi se oli päällä. Äitini soitti ja vastasin siihen ihan normaalisti. Kerroin tulevani kohta kaverilta.. niin, valehtelin. Kävelin kotiin, ei ollut edes pitkä matka. Luulin, että mä olin ollut vain pienen hetken siellä pysäkillä (vai mikä nyt onkaan), mutta taisinkin olla sielä melkein pari tuntia.. miten voi kadottaa ajantajun tuolla tavalla? Mitä mulle tapahtuu?

Olen todella sekavissa tunnelmissa nyt. Olisinko mä hypännyt sinne junan alle? Olisinko kuollut heti? Mitä jos joku näkisi hyppyni? Mitä jos siellä junassa matkustajat tai edes se kuljettaja näkisi tapahtuman? Pilaisinko heidän elämänsä? 

Junan alle meneminen ei taida olla hyvä idea.. entäs hirttäytyminen? Mutta silloin se henkilö joka mut löytäisi..mitä hän ajattelisi? Entä jos se olisi äiti? Selviäisikö hän? 

Ei helvetti. Mä olen idiootti. Mä olen itsekäs. 

Mutta toisaalta mä olen turha. Olen, mutta en ole mitään..jälleen. 

Nää ajatukset pitää saada pois. Anteeksi tuosta tekstistäni.

Pitäisikö mun kertoa tästä tän päiväsestä jollekin? Edes sille psykologille? (Tähän väliin, mulla on vaihtunut muutaman kerran se henkilö kenen luona käyn puhumassa. Ensin oli psykologi, sitten sairaanhoitaja, sitten psykiatri ja nyt taas psykologi. En tajua miksi tuo on lyhyessä ajassa vaihtunut jo muutaman kerran. Yksi selitys joltakin oli työpaikan vaihdos ja lomautus? En oo varma. Nyt olen lähetteellä menossa jonnekkin missä pitäs taas vaihtuu tuo kenen luona käyn puhumassa ja sen pitäs olla se kenen luona pitkän aikaa käyn..) Kumminkin. Mä en tiedä mitä tehdä vai tehdäkkö mitään? Sanoja unohtuu päästä ja välillä kirjoitan mitä sattuu. Todella epätodellinen olo on ollut koko päivän. 

Mitä mä teen? Oonko mä paha ihminen? Kysymyksiä tulvii taas päässä. Voisin yrittää nukkua. 

Toisaalta millään ei ole mitään väliä.. Ristiriitaista. 

Olen pahoillani, toivottavasti teillä on ollut hyvä päivä? Mulla on koko ajan joku outo ajatus, pelko päässä, että pilaisin jonkun päivän. Pelkään sitä. Haluan, että muilla menee hyvin, haluan auttaa muita. 

Lopetan nyt tähän ja tosiaan, yritän nukkua.