Liikennevaloissa mulla joku päässäni rupesi raivoamaan, itsetuhoiset ajatukset tulivat mieleeni. Kyyneleet nousivat silmiini ja puristin käteni nyrkkiin. Joku kuristi kurkkua ja nopeasti auto lähtikin liikkeelle. "Hengitä, hengitä, hengitä", hoin itselleni kunnes hetken päästä tajusin sanovani ajatuksiani ääneen. Huvittavaa. Vieressä ihmeteltiin ja joku tokaisi, että kyllä se siitä.
Vihaan sanontoja:
kyllä se siitä,
käännä asenteesi positiiviseksi,
hymyile, koska se on helppoa ja se auttaa.
On muitakin lauseita, joiden pitäisi kai piristää, mutta tekevätkin vain pahemman olon.
Koko ilta on ollut täynnä ahdistusta ja itkua. Jotenkin tuntuu, että en osaa elää.
Haavani aukesivat suihkussa vahingossa jalassani kun pesin niitä. Jollakin tavalla olen ylpeä haavoistani. Mitä helvettiä? Enkä ole. En ole ylpeä. Häpeän jälkiäni, niin kauniita kuin ne jollakin tavalla ovatkin... Haluan ihon, jota ei ole rikottu. Haluan elämän, jota ei ole täytetty pimeydellä. Ellen olisi välillä tilanteessa, jossa joku näkisi minut alasti, viiltelisin varmaan enemmän? Ehkä? Joskus osaan hillitä viiltelyni, mutta silloin korvaan sen jollakin muulla. Hakkaamisellä ym..
Oikeasti haluan vain kuolla. Tai oikeastaan en. Vittu. Anteeksi.
Tänään olen syönyt liikaa. Huomenna syön vähän paistettuja kasviksia, en muuta. Lupaan tämän.
Ristiriitaista. Sekavaa. Kohta on vuosi 2015......
Tuollaiset sanonnat ovat tyhmiä ja kaiken lisäksi ihan päin vittua. Ei se siitä jos asialle ei tee mitään, paitsi korkeintaan yrittää esittää iloista ja hymyillä kun itkettää (= asenteenmuutos). Itse viiltelin eilen pitkästä aikaa ja ihmettelin, miksi edes lopetin. Se auttaa niin paljon kääntämään ajatukset muualle. Nyt aikuisena on niin hyvä kun voi tehdä itselleen mitä haluaa, eikä kellään ole valtaa puuttua siihen.
VastaaPoistaNiin, ja nyt vuodenvaihteen tienoilla alkaa taas pyöriä netissä ja muualla niitä kuvia, että ens vuonna liikut ja laihdutat ja elät terveellisesti etkä oo niin laiska. WHATS YOUR EXCUSE niinku joka paikassa lukee. Vittu entä jos ei vaan jaksa. Jos on joku syy siihen, ettei saa itseään ylös aamulla lenkille eikä jaksa kokata superfoodeja tai muuta. Masennus on se mun "tekosyy".
PoistaKyllä, suoraan sanottuna vituttaa nuo ihmisten jollakin tavalla tekopyhät "tsemppaus" sanonnat. "Hehe, niinjoo, olen laiska, en masentunut."
VastaaPoistaPää lyö ihan tyhjää enkä saa kommentoitua tähän yhtään mitään järjevää, mutta kiitos kommentistasi!