Yöt menevät itkiessä yrittäen pysyä terästä erossa.. Viime yönä äitini yritti rauhoitella mua, pari tuntia meni itkiessä kunnes aloin rauhoittumaan. Olen pettymys. Pyytelin äidiltä tuota anteeksi monesti..
Päivisin taas en tee oikein mitään.. Tämä päivä on mennyt sängyssä maatessa. Neljältä nousin sängystä ylös kun havahduin puhelimeni ääneen. Olen laiska. Äitini tuli kuuden aikaan töistä ja pakotti lähtemään kauppaan.
Kun kaupasta tultiin kotiin, söin paistettuja kasviksia ja vähäsen riisiä. Siinä tämän päivän ruoka. Ei ole nälkä. Ruokahalu on kadonnut..
Olen yrittänyt miettiä nykyistä ruokavaliotani. Syön nykyään varmaan aika vähän? Kai? Saatan olla koko päivän ilman ruokaa ja illalla vasta syön sitten jotain vähäsen. Tai no, kyllä mä päivisin banaanin syön. Yleensä puolikkaan.
Mutta niin.. oon mä kumminkin jotain saanut tänään aikaiseksi, vaikka en millään olisi jaksanut. Kävin tunnin kävelylenkillä, 260 kaloria kulutettu..
Päivät tuntuvat turhilta, minä olen turha. Olen laiska. Olen ruma. Olen iso. Olen huono.
Olen turha ja huono. Miten voin olla jotain kun en kumminkaan ole mitään?
Tulevaisuus tuntuu toivottomalta, ei ole mitään mitä odottaa.. Ja tässä vaiheessa tulee ajatus: "ryhdistäydy paska, muilla menee huonommin! Asenne ratkaisee!!"
Niin.
Odotellaan vaan..
Jokainen meistä on arvokas, vaikka siltä ei aina tunnukaan, mutta kannattaa muistaa että kyllä valo voittaa vielä pimeyden! Voimia ja haleja sinulle! <3
VastaaPoistaVoi kiitos kommentistasi! Yritän muistaa tuon. Haleja sinullekin! <3
Poista