Tällä hetkellä olisin valmis lähtemään, vihkoni jättäisin pöydälle lappu päällä jossa lukisi anteeksi kauniisti kirjoitettuna..
Olen valmis kuolemaan.
Ja nyt lopetan nämä ajatukset!
Läheiset.. Yritän muistaa läheiseni. En kestäisi jos he kärsisivät jostain pahasta mitä minä olen aiheuttanut. Toisaalta, enhän minä heidän itkua (jos he edes itkisivät takiani) näkisi. Mutta en voi ajatella niin itsekkäästi....heillä olisi kumminkin helpompi ilman minua..
Olen useasti ajatellut, että sitten kun minulla ei ole ketään, niin tapan itseni. Silloin kenenkään ei tarvitsisi kärsiä.
Mutta.. ei mulla tälläkään hetkellä ole ketään.. tai toisaalta on. Olen yksin, mutta toisaalta en.
RISTIRIITAISTA!!
Hengitän sisään ja hengitän ulos, tunnen rinnassani jotain. Kipua.
Julkaisen tekstini ja annan kaiken vain olla. Painaudun seinään kiinni ja otan kuristavat kädet kaulaltani pois, hengitän. Minä elän.
Olen kaatunut langennut loukkoihin
joista auennut on ovi ainut alaspäin
ja niihin mun haaveet haudattiin
sain uudet haaveet ja nousin
kauas päässyt oon
enkä sun surulapsesi tahtonut koskaan, mä olla
vaan nousta korkeuksiin
Sulla on jotenkin uskomattoman kaunis tyyli kirjottaa asioista ja tunteistas, niihin on myös todella helppo samaistua. Taistelus kuulostaa niin tutulta, muistan kuinka ite tunsin just samoin vajaa pari vuotta sitten. Ihmettelen yhä, että olen yhä täällä sillä halusin niin kovasti pois...ja haluan joskus vieläkin. Kumpa osaisin jotenkin auttaa tai sanoa ees pari "viisasta" sanaa kannustukseksi. Toivon sulle kuitenkin paljon voimia ja että jaksaisit taistella. <3
VastaaPoistaNe sanat mitkä sinä kirjoitat ovat viisaita ja auttavia. Ei niiden mitään ihmeellisiä tarvitse olla.. Kiitos ja voimia paljon sinulle! Ihana kuulla kun olet vielä täällä, tsemppiä!
Poista