maanantai 12. tammikuuta 2015

Tässä se nyt on..

Olen lopussa.
Olen päässyt tähän asti ja nyt olen valmis lopettamaan. Kiitos vain ja näkemiin.
Olen pahoillani, mutta älkää huoliko.
Kaikki on hyvin.

Olen katsonut taivaan tähtiä jo niin kauan ja nyt vihdoin pääsen heidän vierelleen muita katselemaan ja suojelemaan. 

2 kommenttia:

  1. Voinko sanoa että huolestuin kirjoituksestasi,kun en edes tunne sinua. Huolestuin. Usko tai älä. Huolestuin. Sinulla täytyy olla tosi vaikeaa. Toivottavasti ei niin vaikeaa ettei sitä vaikeaa enään kestäisi. Koita kestää. Haparoiden tässä siis yritän valaa sinuun uskoa,toivoa,rakkautta. Elämää kohtaan. Itseäsi kohtaan. Jumalaa kohtaan.

    Itse myös välillä tosi syvissä vesissä soutaneena uskallan väittää,että ymmärrän. Älä luovuta. Näistäkin selvitään. Anna kuulua itsestäsi. Toivon sinne mustaakin mustenmpaan mielen sopukkaan pienen pientä valoa,joka saa valaisua sen verran aikaan,että jaksat elää. Voimia. -Pekka-

    VastaaPoista
  2. Tiiän kuinka suuri voi kuolemanhalu olla ja kuinka väsyny ihminen voi olla kaikkeen. Tiiän miltä tuntuu kun ei enää jaksa, ei askeltakaan. Toivon kuitenkin ettet jättäis meitä, ei vielä. Huolestuin vaikka kielsit. Tuu takas.

    VastaaPoista