Viiltelystä ja jotain muuta...

Tässä tulee pitkä postaus.

Miten keskustella viiltelystä?
Olen miettinyt tätä asiaa jo todella kauan. Viiltely. Ihmiset purkavat ahdistustaan monella eri tavalla, jotkut liikunnalla, toiset syömällä tai syömättömyydellä, osa taas meditoi, itkee, shoppailee tai tekee jotain muita rentouttavia/rauhottavia asioita kun taas useat päätyvät käyttämään terää.

Mulla on jälkiä viiltelystä mun kropassa. Mutta eivät ne ole niin pahoja mitä olen muilla huomannut. Vasen ranteeni ja toinen reiteni näyttää tällä hetkellä kamalalta, olen päätynyt viiltelemään melkein joka päivä vajaan parin viikon aikana. Huomenna en voi enään viillellä tietyistä syistä ja viikko pitäisi olla ilman tuota ihanaa terää.. Terää, joka rikkoo minua hetki hetkeltä.. Terää, joka rikkoo ihoni ja päästää virtaamaan kaunista punaista verta..

Ennen, "nuorempana" viiltelin joka puolelle kehoani, kädet olivat täynnä jälkiä, mutta nykyään valitsen yhden tai kaksi kohtaa kehostani ja puran kaiken niihin.. Niitä on silloin helpompi piilottaa ja tällä hetkellä mun elämässä joudun niitä piilottelemaan aikalailla ja ihan hyvä vain..kai. Niin, ne vanhat viiltelyjäljet, ne ovat todella vaaleita. Ei niitä näe ellei kunnolla läheltä katso, en kai ollut syvälle viiltänyt?

Mutta miten puhua tästä asiasta läheisille? Vai puhuakko ollenkaan? Itse olen kertonut yhdelle ystävälleni viiltelystä, pakkohan se oli kun hän puhui asiasta ja kyseli. Hänen kanssaan en ensin halunnut puhua asiasta, välttelin aihetta kaikin keinoin, mutta nykyään on eri juttu. Hänen kanssaan puhun asiasta, kuin se olisi normi. Ihan kuin saisin tehdä niin. En tietenkään keskustele tästä aiheesta hänen kanssaan  paljoa, en halua puhua asiasta, enkä halua kuormittaa häntä. Ja kaikenlisäksi emme edes näe usein.. eikä häntä kiinnosta.
Toinen ystäväni/kaverini myös tietää viiltelystä. Hän on kokenut samankaltaisia asioita kuin minäkin, mutta emme puhu hänen kanssaan aiheesta. Enhän näe häntä oikeastaan koskaan, eikä häntäkään kiinnosta.

Voisinko siis sanoa, että  kaksi tai kolme ihmistä tietää, että viiltelen? Tuskin.. Voivatko viiltelijät sanoa numeromäärää kuinka moni tietää viiltelystä? Minun mielestäni ei voi sanoa. Todellisuudessa jos viiltelet niin todella moni on huomannut sen, tutut ja vieraat. Varsinkin jos jälkiä ei ole kunnolla piilottanut.

" JOS SATUTAT ITTEES SATUTAT SAMALLA MUITA "

Olen lukenut joskus sellaista kirjaa kuin "Vapaaksi viiltelystä", jonka on kirjoittanut Katja Myllyviita. Suosittelen tuota kirjaa muuten kaikille, jotka viiltelevät ja haluavat lopettaa sen.. Tuo kannattaa muutenkin lukea jos on kiinnostunut aiheesta tai esimerkiksi läheinen vii.. Kirja sisältää myös tehtäviä joista yksi oli sellainen kuin: "Kuinka kertoa viiltelystä". Tässä siitä olisi tehtävä jos kiinnostaa, skippaa yli jos ei:
1. Kenelle haluat ensin kertoa viiltelystä? 
2. Miksi haluat hänen tietävän viiltelystä ja mitkä ovat motiivisi? 
3.Milloin aiot kertoa hänelle? Ole mahdollisimman tarkka ajankohdan määrittelyssä. Pvm ja klo?
4. Missä paikassa haluat käydä tämän keskustelun? Paikka, jossa tunnet olosi mukavaksi ja turvalliseksi auttaa sinua olemaan rennompi kun otat asian puheeksi.
5. Kuinka kerrot viiltelystä? Mitä  tarkalleen ottaen aiot sanoa? Voit kirjoittaa halutessasi kaiken paperille niin kuin valmistaisit puheen.
6. Kuinka arvelet kyseisen henkilön reagoivan? Kuinka hänen reaktionsta vaikuttaa sinun tunteisiisi? Millä muilla tavoin hän saattaa reagoida? Kuinka nuo reaktiot vaikuttaisivat sinun tunteisiisi? 
7. Kuinka huolehdit itsestäsi keskustelun jälkeen? Kenelle soitat tai ketä voit mennä tapaamaan saakasesi tukea? Mitä voit tehdä itse rauhoittuaksesi? 
8. Lopuksi kirjoita kuvaus, kuinka keskustelu sujui. Mitä olisit voinut tehdä toisin? (Tuo kysymys häiritsee edelleen, koska loppujen lopuksi totesin, että kaiken olisin voinut tehdä toisin) Minkä olisit voinut jättää tekemättä? (Tässäkin: kaiken.) Mitä aiot kokeilla uudestaan? Millainen kokemus tämä oli sinulle kaiken kaikkiaan? 

Viikolla kerroin eräälle henkilölle (kutsutaan häntä nyt vaikka Matiksi) viiltelemisestäni. Matti on uusi ihminen jonka olen tavannut joku aika sitten ja olemme viettäneet aika paljon aikaa yhdessä ja joka päivä viestejäkin vaihdetaan.. En tiedä mitä hänestä ajattelisin. Olenko ihastunut? Viime ihastukseni vei minut pilviin, olin jollakin tavalla iloinen ja pirteämpi, mutta nyt en tunne sitä tunnetta kuin leijuisin pilvissä. En ole iloinen. ENKÄ TARKOITA tällä sitä, että olen luullut koko elämäni ajan, että ihastus tai parisuhde tuovat onnea. Ei ei, en vain tiedä miksi en tunne mitään, tai no tunnen mutta siis niin.. Pidän hänestä, mutta en tiedä.. Hän vain on ja minä joka ilta silti viiltelen, lyön itseäni ja itken omassa huoneessani haukoen henkeä.. Kaverini tähän sanoi, että voisiko tuo johtua masennuksesta? Tarkoittaen sitä, että edellisen kerran kun olin ihastunut, siitä on jo kauan aikaa, eikä masennukseni ollut vielä silloin niin vakava.. Matti on vain uusi ihminen elämässäni. Hän on sanonut tykkäävänsä musta todella paljon ja vaikka sitä on vaikea uskoa, yritän uskoa häntä.. Miten minusta voisi joku pitää? Haluanko/uskallanko viedä tätä meidän "suhdetta" pidemmälle? Mitä jos satutan häntä? Mitä jos tapan itseni? En halua, että häneen sattuu.

Mutta tosiaan, takaisin aiheeseen, siihen viiltelemiseen.. Olimme puhuneet hänen kanssaan päivällä tästä aiheesta ja yleisestikin mielenterveysongelmista. Kyselin varovaisesti häneltä, että onko hänellä kokemusta tai tietämystä tästä aiheesta. Hän vastaili kypsästi ja luontevasti. Ei tosiaan tullut mitään "masennus on vain asennekysymys eikä mikään sairaus" yms. joka olisi saanut vihan kiehumaan minussa. Myöhemmin samana päivänä hän kysyi suoraan minulta, että onko ranteessani jotain jälkiä. Ja minä idiootti kielsin tämän. Ei hän mua uskonut, mutta kumminkin. Huoh. Kerroin hänelle kuitenkin, että käyn psykologilla tällä hetkellä ja muutenkin vähäsen taustojani. Se oli vaikeaa. Todella vaikeaa. En kerro itsestäni niin paljon kenellekkään ja  nyt hän tietää asioita minusta.
Helpottavinta oli,että hän ei lähtenyt pois. Tänäänkin olen hänen kanssaan jutellut ja viikolla taas nähdään.
Ainakaan vielä hän ei lähtenyt pois.
Uskallanko päästää ketään lähelleni? Miksi päästäisin? Kiinnostaisiko mua jos hän lähtisi? Miksi kiinnostaa? Päässäni pyörii tyhmiäkin kysymyksiä..

MULLA OLISI TEILLE LUKIJOILLE KYSYMYS! Vastatkaa kommentteihin tai laittakaa sähköpostia laulavalilja@hotmail.com. 
Viiltelettekö te? Puhutteko te asiasta läheisillenne tai kenellekkään muulle? Miten olette kertoneet asiasta?
Jos viiltelette ja seurustelette, niin miten tyttö/poikaystävänne on asian ottanut vai tietääkö hän asiasta edes mitään?

Olen oikeasti ihan hukassa, vaikka välillä esitänkin olevani fine tämän asian kanssa ja tietäväni muka kaiken jokaisesta pikku jutusta.

Tästä postauksesta tuli todella ihmeellinen ja erilainen. Aiheena viiltely ja jotain muuta höpinää.
Tekisi mieli pyyhkiä teksti ja kirjoittaa jotain muuta..
Mutta mitä muuta kirjoittaisin?
Viilsin tänään, viimeisen kerran, tai no, viikon kestää viiltelytauko.. Helvetti kun siitä tulee olemaan vaikeaa..
Entä miten mun syömiset on menny? Joo.. Paino on laskenut taas.

Ja tässä välissä tulikin sellainen fiilis, että laitan Matille viestin, ettei voidakkaan enään nähdä, ikinä. MÄ OLEN SAIRAS! ..vai olenko? NO OLEN! ..oikeasti en.
Ristiriitaista. Vittu. Paska ja helvetti. En halua hänelle tai kenellekkään yhtään lisää murhetta tai taakkaa. Musta ei ole mitään hyvää, aiheutan pahaa kaikille.

Kauniita unia ja anteeksi tästä postauksesta, ajattelin kirjoittaa vähän muutakin kuin pelkkää pahaa oloa, vaikka tämäkin on osa sitä pahaa oloa. Osa kokonaisuutta.