Minua ärsyttää. Ärsyttää kun keittiössä ei ole enään teräviä veitsiä. Puukkokin on tylsä, syvälle viiltäminen ei onnistu vaikka kuinka painaa, ärsyttävää. Tai sitten en vain osaa?
Voisinkohan käydä kaupassa ostamassa ihan oman terävän veitsen? tai jonkunlaisen terän..
Vaikka olinkin viiltelemättä melkein seitsemän päivää, ei se tarkoita etten olisi satuttanut itseäni jotenkin. Käteni ja jalkani ovat mustelmilla, lyöminen tuntui hyvältä, vaikka ei se viiltelylle vertoja vedä..
Joka kerta kun herään, aamulla, yöllä tai päivällä niin ajattelen ensimmäiseksi yhtä asiaa: enpäs kuollutkaan. Pienenä mulle puhuttiin, että vanhat ihmiset kuolevat siten, että he laittavat silmät kiinni ja nukahtavat ja kun he heräävät, he heräävät toisesta paikasta.. jostain rauhallisesta ja mukavasta.. Vaikka en vanha iältäni olekaan, niin joskus toivon minulle tuollaista tapahtuvan.. Silmät kiinni ja kaikki olisi ohi.. mutta! Haluaisin ehkä tietää milloin tuo tapahtuisi, jotta voisin järjestää kaiken. Siivota huoneen, pakata tavarat laatikoihin, antaa esineitä muille tarvitseville ja hyvästellä ihmiset.
Huomenna näkisin yhtä kaveria, pitkästä aikaa. Hänen seurassaan pitää laittaa rooli päälle, hymyillä ja olla iloinen ja tsemppaava. Hitto kun en jaksaisi, väsyttää niin paljon. Mutta katsotaan sitten huomenna miten menee..
Toivottavasti kaikilla lukijoilla menee hyvin?
Rauhallista viikkoa ja paljon voimia kaikille..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti