Musiikki soi ja sydän pysähtyy

Yksi sana vain.. Et tarkoittanut pahaa, silti tällä hetkellä kyyneleitä vuotaa silmistäni vesiputouksen lailla. Inhoan itkemistä, vaikka ehkä joskus tämä on puhdistavaa ja helpottavaa, mutta en enään yksinkertaisesti jaksa tätä. Joka päivä kyyneleitä valuu silmistäni ja paikalla ei ole väliä.. Syytä en tiedä. Tai noh, tiedän, mutta hei onko edes yksi kaupassa käynti ilman kyyneleitä liikaa pyydetty? Pettymyksiä pettymyksiä.. Turhautumista..

Tällä hetkellä olisin valmis lähtemään, vihkoni jättäisin pöydälle lappu päällä jossa lukisi anteeksi kauniisti kirjoitettuna..
Olen valmis kuolemaan.

Ja nyt lopetan nämä ajatukset!
Läheiset.. Yritän muistaa läheiseni. En kestäisi jos he kärsisivät jostain pahasta mitä minä olen aiheuttanut. Toisaalta, enhän minä heidän itkua (jos he edes itkisivät takiani) näkisi. Mutta en voi ajatella niin itsekkäästi....heillä olisi kumminkin helpompi ilman minua..
Olen useasti ajatellut, että sitten kun minulla ei ole ketään, niin tapan itseni. Silloin kenenkään ei tarvitsisi kärsiä.
Mutta.. ei mulla tälläkään hetkellä ole ketään.. tai toisaalta on. Olen yksin, mutta toisaalta en.
RISTIRIITAISTA!!

Hengitän sisään ja hengitän ulos, tunnen rinnassani jotain. Kipua.
Julkaisen tekstini ja annan kaiken vain olla. Painaudun seinään kiinni ja otan kuristavat kädet kaulaltani pois, hengitän. Minä elän.

Olen kaatunut langennut loukkoihin

joista auennut on ovi ainut alaspäin

ja niihin mun haaveet haudattiin

sain uudet haaveet ja nousin 

kauas päässyt oon

enkä sun surulapsesi tahtonut koskaan, mä olla

vaan nousta korkeuksiin