Sairaanhoitaja on vaihtumassa psykologiin. Uusi ihminen, miten voisin alkaa avautumaan uudelle ihmiselle kun olen vasta alkanut kertomaan sairaanhoitajalle asioita, asioita joista en ole kertonut kenellekään muulle..?
Olen itkenyt todella paljon, rehellisesti sanottuna en tiedä miten jaksan seuraavaan päivään.
Mitä jos taas sulkeudun? Mitä jos hoitoni loppuu? Mitä jos...
Pääni räjähtää, kysymyksiä ja kyyneliä. Huutoa, surua.
Olen sekaisin, ajatukseni hyppivät enkä saa ajatuksenkulusta selvää. Ajantajukin tuntuu katoavan.
Minuun luotetaan, en tekisi kuulemma itselleni mitään. Totuus on toinen. Eilen hyppynarun, köyden pätkän kanssa olin huoneessani, mihin saisin sen kiinni? Olenpas tyhmä, mutta hei, täällä ollaan ja viillot riittävät. Niinkuin he sanovat, en tee kuulemma itselleni mitään.
Päänsärky ja kahvikuppi seuraa pitää..
Pitäkää huoli toisistanne, pitäkää huoli itsestänne. Teistä jokainen on tärkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti