tiistai 31. maaliskuuta 2015

31/3

Oksentamista, pääkipua, ahdistusta, kurkkukipua, pakkoliikkumista.
Heikottaa.

Taistelen mieltäni vastaan, suklaalevy kaapissa odottaa syöjää..
Tiedän, että jos syön sen, yritän oksentaa, olen varma siitä.
Tänään olen muutenkin oksentanut kerran..

1500 kaloria tänään, eilen 433 kaloria ja sitä edellisenä 523 kaloria..
Tänään olen syönyt liikaa. Ihan liikaa.

Toistan kysymystä päässäni, onko minulla syömisen kanssa ongelmia?

En syö enään ruokaa. Syön vain kaloreita.

Mikä on lempiruokani? Normaalisti vastaisin: PITSA!
Nykyään kun tuota kysymystä joku kysyy, niin mietin hetken.. Sitten vastaan: kasvissosekeitto tai kasvikset. Onhan kasvissosekeittokin hyvää, mutta mielummin mä pitsaa söisin tai pastaa TAI RIISIÄ <3 Voih, mutta kasvissosekeitto on vähäkalorista. Siksi se on mun lempiruokaa. Jos mulla edes lempiruokaa on..toisaalta voisin elää pelkillä omenoilla ja vihreällä teellä.

Tässä tekstissä ei ollut kai mitään järkeä.

Pitäisikö mun kertoa sille psykologille tahalleen oksentamisesta? Toisaalta..silloin ehkä mun syömisiin puututtaisiin, enkä voisi enään laihduttaa..

Pakko jaksaa vielä eteenpäin.

Olen loppu.

(Jaksoin muokata toista sivua "liljasta..", käykääs lukemassa...)

2 kommenttia:

  1. Hei, Löysin blogisi kun etsin tietoa Seronil-lääkkeestä.
    Tyttärelläni on todettu vaikea masennus ja hänelle on tällä viikolla määrätty tuota lääkettä.
    Hän ei ole paljon kertonut itsestään tai tuntemuksistaan.
    Sinä teet tärkeää työtä kirjoittamalla itsestäsi.
    Kiitos sinulle tästä blogistä, nyt ymmärrän hieman enemmän tyttäreni masennusta.


    Kerro jatkossa miten lääkitys auttoi sinua vai auttoiko ollenkaan.

    Parhain terveisin
    Huolestunut vanhempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Harmillista, että tyttärelläsi on todettu masennus, mutta hienoa, että häntä hoidetaan. Hän varmaankin haluaisi kertoa sinulle tuntemuksistaan ja ajatuksistaan, mutta häntä saattaa pelottaa asioista puhuminen. Hän saattaa tuntea itsensä arvottomaksi eikä halua huolestuttaa sinua lisää.
      Kysele tyttäreltäsi kuulumisia ja kerro hänelle, että välität hänestä, mutta älä kuitenkaan niinsanotusti tuputa itseäsi liikaa.

      Kerron jatkossa miten lääkitys auttaa tai auttaako ollenkaan.
      Tsemppiä ja jaksamisia!

      Poista