Päivä kerrallaan

Mä elän.
Mä elän päivä kerrallaan.
Mä yritän.

OLE PARAS!

Niin paljon asioita, niin paljon tehtävää.
On suoritettava koko ajan,
on tehtävä, on onnistuttava.
Multa vaaditaan koko ajan jotakin, mutta kuka sitä oikein vaatii?
Minä, minä vaadin, ja äiti.
Vanhemmat, sukulaiset, läheiset.
Mutta ehkä minä itsen vaadin itseltäni liikaa.
Mun pitäisi olla laiha, pieni.
Mun pitäis olla urheilullinen, musikaalinen, luova ja innokas tyttö.
Mun pitäis olla hyvä ihminen, rauhallinen, huumorintajuinen,
iloinen, rakastava. Mun pitäisi olla hyvä koulussa. Mutta hei!!!
MÄ EN OLE KOULUSSA! Joten miten siinä voin olla hyvä?
Niin, hankkimalla koulupaikan.
Mun pitäisi loistaa haastattelussa, jotta pääsisin kouluun, mutta mitä sanoisin?

Mun pitäisi olla hyvä ystävä, mun pitäisi olla siivoushullu tai edes sellainen joka pitää kodistaan huolta, että olisi siistiä. Mun pitäis jaksaa tehdä ruokaa ja käydä kaupassa.

Ja mihin tämä vie? Ei mihinkään. MÄ EN JAKSA.

Perhonen

Perhonen laskeutuu lehdelle ja kaikki on taas tyhjää ja mitätöntä.
On palattava todellisuuteen, siihen sumuun.
Pimeyteen, jossa mustat perhoset lentävät etsien valoa.
Ollaan taas näkymättömiä.

Mua sattuu.

Tänään aloitettiin uusi lääke, escitalopram. Se on tällä hetkellä ainoa lääke mitä syön, melatoniinia sitten iltaisin.
Sairaslomaakin jatkettiin.

Rakastan

Jos tästä selvitään,
en enää koskaan tee virhettä uudelleen.
Rakastan niin paljon,
välitän, syvästi.

Olen rikkinäinen
Olen paha ihminen

Olen tehnyt väärin, ymmärrän sen.
En osaa selittää miksi,
olin vain sekaisin,
turhautunut kaikkeen.
Pettynyt, epävarma paska.
Hain lohtua alkoholista,
ei olisi pitänyt.

Käytin lääkkeitä alkoholin kanssa,
se teki minut vielä entistä sekaisemmaksi.
Ei se ole syy, mutta monien syiden summa johti vääryyteen.

Olen pahoillani,
niin pahoillani.
Rakastan sinua.

Mustassa mekossaan

Tummat hiuksesi hulmuavat tuulessa,

hymy huulillasi valaisee maailman.

Sinua ei ole,

sinä et ole olemassa.

Minä sinut tapoin,

minä sinut hylkäsin,

en ollut valmis.

Pohdin mielessäni, mitä jos?

Olen pahoillani.

Ei tämä tunnu enää niin pahalta kuin silloin kun olit ajankohtainen.

Silloin kun olit vielä olemassa.

Ehkä otin tämän turhan raskaasti.

Paha tunne sinusta on jo helpottanut,

paljon.

Mutta silti käyt mielessäni joka päivä.

Syksy

Syksy on vaikeaa.
Ei siksi että päivät alkavat lyhenemään ja on hämärää.
Ei.
Syksyllä on niin paljon erilaisia päiviä täynnä muistoja, jotka vaivaavat.
Tutun itsemurha, serkun kuolema ja syntymäpäivät.
Mun syntymäpäivä lähenee päivä päivältä.
Mun ei pitänyt elää viime syntymäpäivään.
Mun itsemurhayritys päivä lähenee,
alkaa pelottaa.
Ahdistus voimistuu.

Syksy on muutoksien aikaa.
Ystäväni muuttavat muualle opiskelemaan, jään yksin.
Okei, eivät he kokonaan katoa elämästäni,
mutta mua pelottaa.

Taikajuoma

Miksi mä teen näin?
Pilaan tahallani kaiken.

Tahtoisin vain unohtaa,
ja siihen on keino.
Taikajuomasta saa hyvän olon.
Taikajuomaa otan ja nautin,
laulan ja tanssin.
Vääriä päätöksiä,
mutta aivot on narikassa.
Elämä voisi tästä lähteä taikajuoman matkaan,
olisi hyvä olo aina.
Mutta ei se niin mene.
1-2krt viikossa, viikonloppuisin saa ottaa, mutta arkena ei yhtään.

Tahdon vain hyvän olon.
tahdon vain unohtaa kaiken.
Olla joku muu edes hetken,
leikitään roolileikkiä.
Vähän niinkuin pienenä leikittiin kotia.
Tämä roolileikki on kuitenkin jotain aivan muuta.

Yöni

Valvomista
Unta
Painajaisia
Itkua
Ahdistusta
Pelkoa
Teriä
Lääkkeitä
Raapimista

Aamu.

Tiedolla ei tee mitään jos sitä ei käytä

Tiedän, että olen sairas, mutta muiden mielikuvitus vie voiton.

Sukulaiseni hylkäävät,
olen liian sairas olemaan heidän sukulaisensa.
Minähän saatan vaikka yht äkkiä räjähtää ja tappaa kaikki ympärilläni olevat ihmiset.
Kieltävät sukulaistyttöjäni tapaamasta minua, saatan olla heille vaaraksi.
Sukulaiset eivät ymmärrä.
En minä ole sellainen.
Äidilleni ollaan vihaisia.
Syy on minun.

Olen niin vihainen.
Ja samalla surullinen.

En osaa reagoida tähän tilanteeseen.
Mieleni puolustautuu punaisin viilloin,
kroppani kärsii.

olen vahinko
olen este
olen turha
olen huono
olen hullu
olen sekaisin
olen hylätty

Kaivo

Pienin askelin mä vajoan syvemmälle pimeyteen.
Valoa ei missään,
vettä ympärillä,
tukehduttaa minut vähitellen.
En osaa tehdä mitään oikein,
joten en tee mitään.
Kuinka helppoa onkaan syrjäytyä, jäädä pois kaikesta.
Pelottavaa.
Koska täältä noustaan vai noustaanko milloinkaan?

Päivä päivältä menee huonommin.
Oon sanonut tän ennenkin, että oon loppu. Siitä en ole noussut vaan olen oppinut pärjäämään.
Siihenkin turtui ja sen jälkeen oli yksi askel alemmas.
Aina on askel alemmas, pohjaa ei tule milloinkaan.
Pohjaton kaivo, pimeyttä vaan lisää.

Abortti

Se on edessä.
Mä oon ihan rikki, vaikka ei pitäisi.
Solukasa.
Itkettää, oon hajonnut pieniksi palasiksi ja tuntuu, etten pysty hallitsemaan mitään.
Salaisuus josta ei puhuta.

Pämppää

Juhliminen..

Ei, musta ei tule alkoholistia.

En juo kuin viikonloppuisin.

Mutta se tunne. SE hyvän olon tunne ja esittäminen.

"huominen on huomenna" 

Ei murheita, ei mitään muuta kuin se hetki tanssilattialla kun kaikki katoaa.

Ajatelmia

Mä olen taakka.
Mä satutan kaikkia.
Mä satutan läheisiä.
Mä satutan itseäni.

Mä olen turha.
Musta ei ole mihinkään.
Mä suututan kaikki.
Mä en saa aikaiseksi mitään muuta kuin tuskaa.

Mä vaan olen...
paska
läski
turha

Miksen mä voisi päästää kaikki tuskastaan?
Olen taakka.
Olen tuska.
Musta pallo kaikkien elämässä, josta pitäisi päästä eroon.

OOOE OOOE

Olisi niin paljon kerrottavaa,
mutta pidän sen salassa.
Mitä lukijoille kuuluu?
Sähköpostia voi laittaa laulavalilja@hotmail.com
<3

Itsemurha

Minä yritin.
Minä selvisin.

Kuolema

Lääkkeiden otto houkuttaa.
Yks kerrallaan mä lasken niitä purkkiin. Ihan vain varmuuden vuoksi..
Oon ihan eksyksissä.
Teen paskasti mun läheisiä kohtaan.
Ehkä mun olis parasta jättäytyä pois, kaikesta.
Jättää sanomatta hei, jättää kysymättä kuulumisia.
Olla ihan hiljaa ja näyttää, että en muka välittäisi.
Vaikka välitän liikaa.
Välitän, että sattuu.
Rakastan,
vihaan.
En tiedä mitä tehdä.

Ehkä voisin antaa vaan virran viedä?
Aallokossa kohti kivikkoa,
kalliota vastaan iskeytyä.
Elämän varrella voi kuolla ja elää,
monta kertaa.

Rivatril ja muuta höpinää

Heippa taas!

On ollut niin sekavaa elämää, että kirjoittaminen on jäänyt.
Mitä mulle kuuluu?
Mulla vaihdettiin taas lääkettä. Käytiin edronax, mirtsapamiini, ketipinor ja fluanxol läpi.
Nyt uutenä lääkkeenä rivatril kaksi kertaa päivässä. Kellään kokemusta? Käytetään epilepsian hoidossa.
Tällä hetkellä lääkkeenä siis menee seronil, rivatril ja mirtsapamiini tarvittaessa illalla.

Mulla on kerrottavaa.
Mä seurustelen.
Mulla on poikaystävä. Se tuntuu niin oudolta sanoa ääneen, tai kirjoittaa.
Olen itse vähän  sitä mieltä, että mun ei kannattaisi tässä tilassa seurustella. Mutta silti,
mä rakastan häntä.
Mitä rakkaus edes oikeasti on?
Heh, hän ei ole lähtenyt viereltäni vielä minnekään. Aika näyttää mihin tämä vie..

Olen yrittänyt jäädä junan alle, olen yrittänyt elää, yrittänyt tehdä muutoksia mutta mikään ei tunnu auttavan..
Ajallaan.
Päivä-osasto jaksokin tuli koettua.

Syön miten sattuu ja lihon, oksentelen, enkä liiku. Kerran tai kaksi kertaa viikossa juon alkoholia reippaasti. Siitä voisin tehdä postauksen kun saan vain inspistä. Alkoholi, baari, miksi? Olisi siitäkin niin paljon kerrottavaa...

Mitä muilla mielessä?

Aikaa

Aika kuluu,
mikään ei muutu,
mutta silti kaikki on muuttunut.

Olen saanut kaksi uutta lääkettä, tällä hetkellä menee seronil, ja kahtena uutena on tullut ketipinor ja mirtatsapiini. Näissä ei ole nyt ollut mitään ongelmaa. Yritettiin edronax lääkitystä, mutta leposykkeeni kohosi korkealle ja lääke nosti kuumeen.

Viikonloppuna en ole ottanut lääkkeitä. Perjantaina olin baarissa, ja koska alkoholia meni niin en lääkkeitä ottanut.. Sitten menikin vain jotenkin sekaisin nuo lääkkeiden syöminen... Yritäns saada asian kuntoon..

Olen väsynyt, koko ajan ja rehellisesti sanottuna mua pelottaa. Pelottaa tulevaisuus, pelottaa tämä hetki, pelottaa huominen..

<3  Pitäkää huolta toisistanne, ja pitäkää huolta itsestänne !

7/1/2016

Kerrot, että välität.
Kerrot, että olen ihana.
Sanot minua kauniiksi,
kehut hymyäni.
Tahdon luottaa sinuun, haluan uskoa sinua, mutta en vain pysty.
Pelottaa tämä jonkinlainen turvallisuuden tunne, pelkään luottavani sinuun.
Pelkään, että satutan sinua.
Jollakin tavalla pelkään, että sinä satutat minua.
Minusta tuntuu, että en ansaitse tätä.
En saa tuntea olevani turvassa, en saa rakastaa, enkä saa tulla rakastetuksi.

Minulle sanotaan, että elä hetkessä, nauti! Mutta miten?

Olen tavannut pojan, hän on vuoden minua vanhempi.
En tiedä mitä ajatella, pelkään, ristiriitaisuus repii minut pieniin osiin.
Päivittäin ajattelen, että en ansaitse tätä. Minun täytyisi lopettaa tämä.

En tiedä mitä tekisin.
Onko muilla ollut samanlaisia ajatuksia?
Kyllä, hän tietää, että minulla on jonkinlaisia ongelmia..viiltelyä.. Luulisi, että hän lähtisi pois. Mutta hän on vielä vierelläni. Kuulemma tahtoo olla tukena.

Yleensä mimä olen se, joka on kaikkien tukena. Jokaisessa ystävyyssuhteessa minä olen se joka kuuntelee ja auttaa. Tässä hänen kanssaan minä saan hänen mukaansa näyttää olevani rikki, epävakaa. Ajatteleeko hän oikeasti näin? Miksi hän tälläisen kanssa tahtoisi olla?!
Olen itsekäs, vääränlainen.

Oksentelusta en ole päässyt eroon, paastoaminen muuttuu syömiseksi, mikä lopulta johtaa ahmintaan..se taas johtaa tyhjentämiseen. Ristiriitaista. Yritän vähentää oksentelua, ei tämä näinkään voi jatkua. Verikokeisiin pitäisi varata aika, lääkärini tahtoo ottaa sydänfilmin ja kaikenlaisia verikokeita..

Pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne. Talven kylmyys ei jatku ikuisesti ♡