Miksi sitä ei voi ymmärtää, että en halua nukkua. En halua seuraavan päivän koittavan, joten valvon pitkään. (Logiikka?) Jos aikaseen menen nukkumaan niin melatoniinit auttavat nukahtamaan, mukamas. Kun unesta saan kiinni, herään painajaiseen. Painajaiset toistavat yleensä saman kaavan.
- Olen ihmisjoukon keskellä, jolloin kaikki katoavat ja jään yksin.
- Näen läheisen itkevän enkä pääse häntä lohduttamaan.
- Seison kalliolla katsellen maailmaa, jossain vaiheessa joku työntää minut sieltä alas.
- Olen maassa liikkumatta enkä pääse ylös ja näen läheiset vierelläni yleensä he nauravat.
- Näen jonkun tappavan itsensä.
Nuo ovat ne yleisimmät. En halua nähdä unia.
En halua nukkua! Miksi pitäisi? Väsyttää, se on totta, mutta vaikka kuinka paljon nukkuisi, ei väsymys silti katoa.
Iltaisin yleensä saan itseni rauhoittumaan kun lähden ulos kävelemään, jos siis viiltelyä ei lasketa. Ennen kävelyn ulkona kielsin itseltäni psykologin suositteluna.. Pelkäsi että teen itselleni jotain, hyppäisin junan alle tai jotain sellaista. Niin.. Kun ahdistaa, en ole järkevä, ehkä jotain tekisinkin, mutta en uskalla. Olen pelkuri.
Pelkään mitä läheiset ajattelevat, pelkään, että he eivät selviäisi..
Nyt on ilta. Ahdistaa, mutta ei paljon. Tämä kirjoittaminen oikeasti rauhoittaa! En uskonut tätä ennen kuin itse kokeilin. Tuskin pahimman romahduksen aikana pystyisin edes kirjoittamaan..
Silti voisin lähteä kävelemään, kuunnella musiikkia ja kirota lunta.
Muista hengittää.
- Olen maassa liikkumatta enkä pääse ylös ja näen läheiset vierelläni yleensä he nauravat.
- Näen jonkun tappavan itsensä.
Nuo ovat ne yleisimmät. En halua nähdä unia.
En halua nukkua! Miksi pitäisi? Väsyttää, se on totta, mutta vaikka kuinka paljon nukkuisi, ei väsymys silti katoa.
Iltaisin yleensä saan itseni rauhoittumaan kun lähden ulos kävelemään, jos siis viiltelyä ei lasketa. Ennen kävelyn ulkona kielsin itseltäni psykologin suositteluna.. Pelkäsi että teen itselleni jotain, hyppäisin junan alle tai jotain sellaista. Niin.. Kun ahdistaa, en ole järkevä, ehkä jotain tekisinkin, mutta en uskalla. Olen pelkuri.
Pelkään mitä läheiset ajattelevat, pelkään, että he eivät selviäisi..
Nyt on ilta. Ahdistaa, mutta ei paljon. Tämä kirjoittaminen oikeasti rauhoittaa! En uskonut tätä ennen kuin itse kokeilin. Tuskin pahimman romahduksen aikana pystyisin edes kirjoittamaan..
Silti voisin lähteä kävelemään, kuunnella musiikkia ja kirota lunta.
Muista hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti