Blogin aloittaminen on vaikeaa ja kirjoittaminen ei onnistu kuin töksähdellen.
En tiedä miksi aloittaminen on vaikeaa, onhan minulla kirjoittamisesta jonkun verran kokemusta.
En tiedä mitä kertoisin, olen nuori, 17 vuotias tyttö. Kutsutaan minua vaikka Liljaksi.
Aloitan blogin siksi, että saisin purettua ajatuksia jonnekin, anonyymisti. Olen myös kiinnostunut onko muilla samanlaisia ajatuksia..
Olen eksynyt, matkalla jonnekin, en tiedä minne ja se pitäisi selvittää..
Myönnän, että ajattelen välillä liikaa. Myönnän sairastavani masennusta, saan kuitenkin nykyään onneksi apua. Myönnän olevani eksynyt. Myönnän harkitsevani elämän päättämistä..
Pahat ajatukset valtasivat pääni jo yläasteella. Ensin varovasti ne koputtivat ikkunaan ja vilkuttivat kaukaa. Toinen askel oli kädet kurkulla henkeä ahdistaen.. Seuraavaksi viilto ranteessa, niin nätti kun se olikaan. Siitä tähän päivään, onko välissä jo neljä vai viisi vuotta? Pelottavaa.
Voiko elämässä epäonnistua jo näin nuorena?
Jos sinulla on samanlaisia ajatuksia kuin minulla, käy lukijaksi, kommentoi!
Pitäkää huoli toisistanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti